On the Skin, Iholla; Love the Sport

On more year, I will train and play one more year, with Inline Hockey Team Finland. This time I write in both languages, English and Finnish

I simply love sports: playing, training, coaching, everything about it. Training hard…. but what if it is really that last ”one more year” ? I`ve loved sport for as long as I can remember. My father created funny games with me and my little brother &sister. We learned how to love sports. We practiced running, jumping and had little competitions etc and the main thing was to have fun with each others.

When I was younger I did Athletics and I was quite older I started playing Ice Hockey. I also played Inline Hockey, rinkball and soccer, just for fun. I coached couple of different boys ice hockey teams and I think my enthusiasm for coaching started because I love helping others. I have coached ice hockey and ringette now for 20 years.

Nowadays I play ice hockey and soccer in a amateur leagua but still have “one more year” in Inline Hockey Team and the World Championships in Italy June 2016.

Few weeks ago on our training camp, before the Italy, I really started think about all this. Again the camp was great and we had fun.  During this I have had to start adapting the fact that this is my final year a player. This is really first year that I think that how I feel when I don’t play/not training that hard anymore. Of course I have great teams in amateur league with having fun with. But I love competitions and training hard, love playing inline hockey.  I am 41 years old and youngest player in our team is 27 years younger. Our middle age is under 30, so its my time to step away. I have played inline hockey for 15-20 years so it is definitely an end of an era in my life. So that last month before the Italy will be same time great with a big attitude and emotional preparation for the future. I will do my best getting ready, physically and mentally.

What the playing has given me? Friends, attitude, work, great experiences, trips, successes, disappointments, role models, awesome encounters etc.

And what I will miss the most? Team spirit in the locker room, laughing, hard work, the atmosphere as I dress up the Jerseys… thing that are impossible to describe. Coaching gives you different feelings. As a coach you want to create to players those feelings and moments that you know that they can remember.

I love the game and the trip that it has given me. Both my children will be there at the tournament which means a lot to me. So one door closes and another opens…. It is time to move forward.

But…One more time!

Miksi suomeksi ja englanniksi? Matka on käynnissä ja muutos alkanut. Englanniksi on pohjustus ja suomeksi sisäistäminen.

Kyse ei ole niinkään jostain lajista vaan muutoksesta, siitä mitä ikä tuo tullessaan, joistakin rakkaista asioista täytyy luopua tai ne eivät ainakaan enää mene ihan samalla tavalla kuin aiemmin.

Into urheiluun syntyi jo lapsuudessa, kun isäni keksi mitä innostavia ja kannustavimpia tapoja liikkua ja kisailla, urheilu oli hauskaa. Yleisurheilun rinnalla, hyvin vanhana kylläkin, löysin jääkiekon. Pelasin ja innostuin myös valmentamaan muutamaa ikäryhmää pojissa sekä opiskelemaan valmennusta. Lapset sain myös aika nuorena, mutta aina löysin itseni takaisin kentiltä.

Rakastan harjoitella kovaa, en mitä vaan, mutta asioita varten joihin sytyn. Välillä paikat ovat niin kipeät etten pysty kävelemään. Rakastan myös harrastepelaamista, mutta se on erilaista. Pidän tunteesta, että haastan itseäni.

Viime viikonloppuna leirillä tajusin, etten ole koskaan oikeasti miettinyt kuinka kauan voin jatkaa pelaamalla jotain lajia, tässä tapauksessa rullakiekkoa, tällä tavoin. Milloin on aika siirtyä sivuun. Heräsin, että tämä kesä on todennäköisesti viimeinen kerta tässä roolissa. Olimme jo aiemmin miettineet, että lapset lähtevät mukaan matkalle, nyt senkin merkitys nousi vielä korkeammalle. He ovat eläneet koko ikänsä tottuen äitinsä touhuamiseen, on hienoa, että he ovat mukana myös tässä hetkessä.

Mietin asioita mitä tulen kaipaamaan koppielämästä ja mitä olen tältä matkalta saanut. Kaikki loistavia kokemuksia, joitakin asioita tekisin toisin, jos olisin tiennyt, mutta mahtavia asioita ja ystäviä, komeuksia roppakaupalla.

Urheilu jää arkeen näissä muissa muodoissa valmennuksen ja pelailujen kautta.

Kesäkuun kisat ovat kulman takana, teen asioita täysillä ja nautin matkasta. Harmittaa, että kauden työkiireiden takia harjoittelu vähäisempää kuin oli ajatellut, mutta siihen ei voi vaikuttaa, tähän tekemiseen voin. One more time, vielä kerran… rakkaudesta urheiluun.

http://inlinehockeyfinland.fi/

https://www.facebook.com/WorldInlineHockey/?fref=nf

LinkedIn publish 30.5.2016

Tiedätkö mitä et tiedä?

Olin eilen katsomassa elokuvan “The Big Short”. Elokuvassa oli seuraava lause: “It`s ain`t what you don`t know that gets you into trouble. It`s what you know for sure that just ain`t so”. (Mark Twain).

Kuinka monta kertaa oletamme tietävämme jotain tai toimimme automaatiolla sen takia,että niin on aina toimittu jonkin asian suhteen. Valmentaminen ja johtaminen on eräitä tälläisiä asioita. Ei ole vain yhtä tapaa johtaa, riippumatta onko se urheilu vai business. Jokaisella on oma tapansa toimia, mutta jos et tiedä miten itse toimit tai miten muut toimivat, miten voit kehittää omaasi ja poimia vaihtoehtojen joukosta tavat jotka toisivat lisäarvoa sinun toiminnalle.

Samahan pätee kaikkeen tekemiseen. Kärjistettynä esimerkkinä, kuinka monella eri tavalla voit kulkea paikasta a paikkaan b? Kävellen, juosten, autolla, julkisilla liikennevälineillä, toisen kyydissä, taksilla, hyppien jne. Automaattisesti valitset joko totutun tavan tai sen joka sopii siihen tilanteeseen. Jos et tietäisi kuin yhden tavan, osaisitko valita muita?

Tiedätkö mitä et tiedä?  Halu oppia uutta, innostaa muita onnistumaan, kehittyä itse paremmaksi. Nämä kaikki ovat niitä tekijöitä miksi lähdin muutama kausi sitten tekemään ammativalmennuksen avuksi työkalua. Kehittyessään siitä on tullut työkalu niin business kuin urheilumaailmaan ja saamme sen pian jaettua työyhteisöjen ja seurojen avuksi, lisää seminaarissa. Miten voit kehittää itseäsi ja seurata toimintaasi oman aikataulusi ja tahtotilasi mukaan? Miten saat parasta esille joukkueestasi? Miten sparrata valmentajia ? Miten kehityt johtajana?

Itsellä on ollut aina ollut tavoite oppia parhailta. Kun menin business maailmaan mukaan ja opettelin uutta asiaa niin saatoin seistä “kopioimassa” tai “mapittamassa” parhaiden lähellä, jotta sain seurata miten yksikön parhaat tekivät työnsä. Heitä oli 4-5 miestä. Seurasin heidän tapojaan toimia, kyselin ja poimin itselleni sopivat tyylit. Olin 4 kk jälkeen myyntikisan voittaja ja seuraavana vuonna ylitin pari kymmenta prosenttia myyntitavoitteen. Kaikki kunnia noille parhaille jotka jakoivat tietonsa ja osaamisensa.

Sama pätenyt valmentamisessa. Olen saanut varsinkin softaa tehdessä, oppia parhailta. Seurata miten maamme huippuihin kuuluvat ammattivalmentajat tekevät peliin valmistautumisen ja sparraavat joukkueen. Kuinka mahtavaa on ollut elää staffin kanssa liiga-,mestis-,juniorijoukkueen matkaa eri lajeissa. Iso kiitos (jääkiekko) Lauri Merikivi (Mestis Peliitat, U17), Kai Suikkanen (TPS Liiga), Riku-Petteri Lehtonen (TPS liiga, nyk. Rittern Buam), Mikko Haapakoski Mestis Jokipojat ja TPS. Nyk. KooKoo), Aki Näykki (Kärpät, nyk.Vaasan Sport),  Petri Karjalainen(Mestis Peliitat, nyk. Vaasan Sport), Vesa Viitakoski (HPK) sekä Mikko Larkas (koripalloliiga Seagulls) ja Marko Vaittinen (salibandy SSV A, nyk. Erä Akatemia). Olen saanut oppia parhailta. Ja haluan oppia edelleen.

Sama ajattelumalli pätee Johtajuus seminaarissa joka messukeskuksessa pe 4.3, saada osallistujille näkyväksi erilaisia tapoja toimia. Niistä voi poimia ne jotka haluaa viedä mukana arkeen tapahtuman jälkeen.

Tiedätkö sinä mitä et tiedä?  Valitsetko tilanteeseen sopivat toimintamallin vai johdatko sillä ainoalla tavalla jonka tiedät?

Tulevaisuudessakin Johtajuus on toisten auttamista onnistumaan, innostaa ja motivoida. Mitä työkaluja sinulla on takataskussa siihen?

Miten saa myyntitiimin innostumaan uudestaan ja uudestaan?  Miten luoda innostusta ja ruokkia sisäistä motivaatiota?

Johtajuus- Urheilu ja Business seminaari pe 4.3. Messukeskus

Seminaarissa:
* Ammattiurheilijat kertovat matkasta huipulle (Gerald Lee JR, Mika Poutala, Emma Laine, Tuuli Petäjä -Siren, Leena Makkonen jne)
* Ammattivalmentajat kertovat omista toimintatavoistaan ja kokemuksistaan
* Yritys-ja hallitusammattilaiset jakavat tietonsa urheilujohtamisen käyttöön
* Psyykkisen valmennuksen ammattilaiset jakavat harjoitteita ja työkaluja arkeen. Mukana mm. Ilkka Haapea, Suomen Urheilupsykologisen yhdistyksen puheenjohtaja

Suunnattu: Valmentajille, Valmennuspäälliköille, Seura-ja Urheilujohtajille, Yritysjohtajille ja Esimiehille

https://www.lyyti.fi/reg/businesspkt

Sytyn!

Tekniikka&Talous lehdessä oli tänään kirjoitus mitä työntekijät juuri nyt haluavat työntekijöiltään (Linkki juttuun kirjoituksen lopussa).

“Työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän luovuutta ja paineensietokykyä, hyviä työelämäntaitoja ja oma-aloitteista otetta. Itsensä johtamisen taito on entistä tärkeämpää.”

Samassa kirjoituksessa kerrotaan kuinka työntekijät pitävät “halutun työpaikan tärkeimpänä ominaisuutena hyvää työilmapiiriä, jossa arvostetaan kaikkia -niin kollegoita kuin asiakkaita.”

Vastaako sinun työpaikkasi kuvailuja? Tuleeko teillä motivointi, asenne ja itsensä johtaminen selkärangasta? Onko myyntitiimisi täynnä “yrittäjiä tai huippu-urheilijoita” joita ei yksi “EI” tai vastoinkäyminen lannista. Eilen seurasin kun Mika Poutala jäi niin pienellä erolla MM-mitalista etten voi edes käsittää. Syyttikö hän huonoa jäätä, kilpakavereita, olosuhteita tai selittelikö hän asiaa. EI, hän kävi tilanteen läpi, nollaus ja duuni jatkuu.

Olisiko kyseisellä asenteellä käyttöä myyntitiimissäsi? Minkä arvoinen se olisi, jos sinulla olisi kokonainen tiimi yllä olevalla asenteella ?

Antti Aarnio (entinen ammattikiekkoilija ja nykyään valmentaja) sanoo peliin lähtiessä “Sytyn”. Miten sinä saat tiimisi syttymään kerta toisensa jälkeen. Silloinkin kun ei tule onnistumista tai palkintoa, mutta seuraava koitos on jo kulman takana ja siihen pitää lähteä puhtaalta pöydältä. Halu saavuttaa yhteinen tavoite.

Puhuin aiemmassa kirjoituksessa onnistumisesta. Miten voit auttaa muita onnistumaan? Tarvitsetko itsellesi työkaluja jotta sinä “sytyt” uudestaan ja uudestaan, jotta voit tartuttaa innostuksen muihin. Kun tartutat innostuksen niin sen jälkeen voit vain heitellä “bensaa liekkeihin” ja “lisätä puita”.

Palataan siis hieman takaisin päin, mistä sinun innostuksesi saa bensaa?

Urheilumaailmassa eletään lauseilla kuten “Intohimo” ja ” Asenne”. Harjoitukset tehdään vaikka tulisi vettä kaatamalla tai räntää vaakatasossa. Polte saavuttaa Tavoite on kova.

Itseäni on pitkään kiinnostanut yllä olevan asenteen siirtäminen yritysmaailmaan.

Pelkällä “Intohimolla ja Asenteella” ei kuitenkaan makseta laskuja. Mutta, jos siihen laitetaan yritysmaailman “rationaalinen”  ajattelu mukaan ja tehdään näistä työkaluja saavuttamaan tavoitteita ja kasvattamaan tulosta, riippumatta tuletko urheilusta vai yritysmaailmasta.

Tuon yhdistelmän saattaminen yhteen on oma Intohimoni ja tulee näkyväksi Johtajuus -seminaarissa pe 4.3 Messukeskus, GoExpo messujen yhteydessä.

Tavoitteena vastata juuri yllä oleviin asioihin, antaa työkaluja arkeesi, herättää ideoita, antaa mahdollisuus kehittää itseäsi sekä auttaa tiimiäsi onnistumaan.

Tervetuloa mukaan!

Kohderyhmä mm. Esimiehet, Valmentajat, Yritysjohtajat, Seurajohtajat-ja toimijat, Valmennuspäälliköt

Liput:

Business pkt (sis.Seminaari,Lounas,oma+2x GoExpo-liput,Materiaalit, Gift Bag) https://www.lyyti.fi/reg/businesspkt

Koko päivä (sis.Seminaari, Materiaalit, Gift Bag sekä samalla lipulla GoExpo)  https://www.lyyti.fi/reg/johtamisenseminaari

Seminaarimainos urheiluseminaariJulkaistu aiemmin LinkedIn:

https://www.linkedin.com/pulse/sytyn-katja-pasanen?trk=pulse_spock-articles

Menestytkö vai Onnistutko ?

Viime viikolla olin tapaamisessa ja siinä kyseinen lause nousi esiin. Jäin miettimään asiaa ja satuin löytämään Pekka Seppäsen kirjoituksen asiasta http://www.hs.fi/ura/a1446179900547?jako=9aae58a005cb8d96c04ed9925e136d98&ref=fb-share

Sama asia oli aiheena myös loppuviikolla kun olin valmentajana Leijonapentuleirillä. Auttaa pelaajia onnistumaan sekä antaa mahdollisuuksia ja uskallusta onnistua. Leirillä kohdataan uusia tilanteita vieraiden pelaajien kanssa, silti sinun tulee tehdä parhaasi, joka hetki samalla kun monta kymmentä silmäparia tarkkailee, vertailee testituloksia ja myös toinen joukkue on täynnä hyviä pelaajia.

Tällä hetkellä yritysmaailmassa mm. Mikkelin Puhelinyhdistys on muokkamassa koko toimintamallia saman ideologian ympärille, Valmentava Johtaminen. Mitä se tarkoittaa heillä? Siitä kuulemme seminaarissa.

Oletko miettinyt…. Mitä onnistuminen tarkoittaa sinulle? Miten parasta esille sinusta? Miten autat muita onnistumaan?

Tai yksi viime aikojen vaikeimmista kysymyksistä joka meni myös pelaajille kotitehtäväksi; “Missä sinä olet hyvä?”

Ihanaa sunnuntaipäivää!

Kirjoittaja on Johtajuus seminaarin järjestäjä sekä Pro CoachK yrityksen omistaja. www.ProCoachK.com

Kirjoitusjulkaistu LinkedIn sunnuntaina 14.2.2016

https://www.lyyti.fi/reg/businesspkt

Seminaarimainos urheiluseminaari

Pysähdytkö risteykseen

Tittidii, alkulämppä autossa penkin lämmitin päällä, musiikki täysillä ja hymy korvissa. Se fiilis kun saa itse vetää nuttua niskaan ja kirmata kentälle. Vaikka tiedän, “kirmaaminen” on vain omassa mielessäni oleva fiilis, ulospäin näyttää ehkä enemmän norsulta lasikaupassa.

Mitä muuttuu kypärän sisällä kun on oma vuoro astella kentälle? Se sama fiilis kuin silloin joskus, mutta näin harraste asteella, rennommin. Nauru raikaa ja olen se sama kopin “pölhö” (oman mielenterveyden vuoksi pidän “” merkit pölhö sanan ympärillä). Joukkue on täynnä konkareita eikä valmentajaa tarvita vaan sulassa sovussa jokainen diesel käynnistyy omassa tahdissaan ja vaihdotkin sujuvat kuin luonnostaan – jostain syystä.

Liikunnan ilo, se on täysin sitä. Mahtava kuulla kuulumisia ja välillä miettii, “joo, tälläinen mä olenkin” kun kiire ja arjen vaatimukset eivät paina päälle.

Mihin kadotamme välillä tekemisen ilon? Teemmekö asioita koska ajaudemme niihin vai voisimme vaihtaa askelmerkit haluamaamme suuntaan. Riippumatta siitä onko kyse harrastuksesta vai jostain arkisesta asiasta. Onko helpompi välillä tehdä sitä arjen tuttua juttua kuin pysähtyä risteykseen.

Jos pysähdyt, voit valita haluatko muuttaa jotain. Jos et halua, hienoa! Jos haluat, Hienoa! Ei ole oikeaa vastausta, mutta pysähdyksen jälkeen tiedät mihin menet, et vain liuù muiden mukana.

Toivonkin jokaisen löytävän arjestaan sen fiiliksen, ettei tarvitse odottaa lomasta lomaan vaan jokainen löytää oman “pölhön” arkensa ja hetkensä. Minulle se on paljon muutakin kuin nuttu niskaa,mutta siellä se ehkä tulee selkeimmin esiin.

Alla yksi otteluraporteistamme. Joka pelistä joku pelaaja kirjoittaa oman näköisensä otteluraportin. Siinä yleensä sivutaan sen pelikerran fiiliksiä ja koppijuttuja. Alla omani keväältä 2014 (muiden tekstejä en uskalla julkaista tekijäoikeuksien valossa J), jotta hieman pääset mukaan “ pölhöön” tunnelmaan.

Mahtavan pölhöä viikkoa kaikille <3

web karhu-kissat

Vanha Karhu-Kissojen joukkueen jäseniä, olemme pelanneet jo vuosia sitten samassa nutussa. Kuvassa Tuire Havia (vas.), Merita Bruun, Katja Pasanen, Senna Nokkosmäki, Anu Tikkanen ja Paula Sjöblom (edessä).

Otteluraportti 23.3.2014

Kuulen kyllä, Kuulen kyllä”

Meillä kaikilla on oma rooli joukkueessa ja nakki tarinasta viuhahti allekirjoittaneelle. Ennen pelin alkua oli muutosten aika: Senna, joka mielellään katselee viereisen kentän peliä oman pelimme aikana, jätettiin kokoonpanosta ja pestattiin try outille vastajoukkueen maalivahti Bea (tai PA kuten Tikitikkanen suomensi ja kannusti). Toinen muutos oli kun Sale päätti tehdä “tietyn iän perinteiset” ja vaihtoi pakkiparinsa nuorempaan…. tarkoittaen allekirjoittaneen olevan jätetty osapuoli.

 Koska kuitenkin pelaajia niukasti, ei minua voinut laittaa vastustajan maalin taakse maalituomariksi, niin… Mairen tiukoilla ohjeilla (mm. “älä käänny ennen kuin laita tulee vastaan” ja “lapa jäässä” ), puin päälle Suomen Mestaruus housut, Olympiamitalistin pelipaidan ja Maailmanmestarin kypärä — laitettiin minut kakkoskentän laidaksi, uhreina Heli ja Jasu.

 Kuten pelissä yleensä, jotkut tekee maaleja ja jotkut ei. Kuka niitä pelissä teki, niin en ihan kaikkia muista… kun olin joko menossa neuvojen mukaan kohti laitaa tai kasassa maalin edessä, sen tiedän ettei Tikkanen-Pasanen-akseli ainakaan, keskenäisestä skabastaan huolimatta. Muutaman sain kuitenkin todistaa läheltä kuten Helin -0 – kulmasta tehty maali sekä Kaisan ja Jasun yksilösuoritukset. Taisi Sanekin tehdä, Eve tietenkin (eikös?)… kukakukakuka muu muka….

 Vaikkei kukaan tällä kertaa yltänyt samanlaisiin yksilösuorituksiin ja vastustajan vaihtoaition vierailuihin kuin Tuire edellisessä pelissä, niin nähtiin muutama huikea suoritus kun Maire hyvien syöttöjen lisäksi ehti kouluttamaan vastustajaa, Riikka paikkaamaan pakkeja, Sale kävi rysäyttämässä päätyluukun auki ja pelaili yksin kahta pakkia Anun hyökätessä …. Kaisa ystävällisesti antoi myös hieman lämpöä omalle maalivahdille toiseen päähän tehtyjen maalien lisäksi, ystävällistä eikös….

 Ei tässä varmaan muuta, oli kiva olla jälleen mukana (puheistanne huolimatta) … ai niin peli päättyi 2-13 tai jotain…kolmas erä loppui juuri kun dieselit pääsi erätauon jälkeen taas käyntiin ajassa 9.34 tms… päätetään raportti siis pelin tunnusbiisiin; Nopsajalan “Lupaan olla sun” 

Tässä K.Pasanen, Helsinki

 

Ammattina valmentaminen

Olen saanut nyt toista kautta olla enemmän mukana ammattimaisessa valmennuksessa, eniten miesten jääkiekossa, mutta myös muissa lajeissa. Olen todella nöyrä ja kiitollinen mahdollisuudesta, samalla kun pyrkii auttamaan muita, oppii myös itse lisää. Tällä kaudella on ollut myös mahdollisuus haastatella eri urheilujohtajia valmentajuudesta, johtamisesta, urheilusta yleensä. Palaan näihin paremmin muissa kirjoituksissani.

Urheilulehden 8/2015 Kupila osan kirjoituksessa toimittaja mietii asennetta. Asenne on myös ollut näillä kuluvalla parilla kaudella uskollisesti mukana ja voin ylpeänä sanoa, että jokainen valmentaja jonka kanssa olen projektissa työskennellyt, on hienolla asenteella mukana. Kaikilla on ollut myös nöyryys ja halu kehittyä valmentajana.

Peliitat, kuva:Kiia Aha

Peliitat vaihtopenkki tammikuun pelissä. Kuva: Kiia Aha

 

Peliittojen päävalmentajan Lauri Merikiven tekemistä on ollut ilo seurata ja kokonaisvaltaista huomiointia kokonaisuuden sekä yksilön kehittämisen eteen. Samalla tavoin alku kaudella oli hienoa seurata TPS päävalmentajan Kai Suikkasen ja  valmentaja Riku-Petteri Lehtosen kokemusta ja yhteistyötä joka päiväisessä arjessa, vaikka kokemusta on paljon, myös nöyryys ja halua kehittyä löytyi sielläkin. Viime kauden Jokipoikien pääkäskijä ja tämän kauden TPS organisaatiossa vaikuttanut Mikko Haapakoskella on keskeisenä yksilön kehittäminen sekä vastuu pelaajan omasta tekemisestä. Kaudella 2013-2014 Peliittojen päävalmentaja ollut ja nyt Sport valmentajana toimiva Petri Karjalaisen isoja oppeja karismaattinen puhuminen ja kannustaminen sekä pelaajilta saadut positiiviset palautteet hänen yksilön huomioimisesta urheilijan arjessa. Kaikki kokemukset  ovat olleet hienoja, omaakin ajatusmaailmaa laajentavia kokemuksia.

Yksi isoimmin arjen raadollisuutta on avannut Kärpät B joukkueen arki ja yhteistyö joukkueen päävalmentajan Ari Näykin kanssa. Jatkuva tasapainoilu urheilun, opintojen, matkustamisen sekä palautumisen kanssa kilpaurheilussa on saanut ajattelemaan kokonaisuutta kokonaan eri tavalla. Jos jostain yhteistyöjoukkueesta on todella ylpeä niin näistä nuorista herrasmiehistä. Näykin tiimin kannustava ja samalla urheilijan tielle opettava valmennustyyli, kannustavan vaativa tekeminen, jossa huokuu kokemus.

Marraskuussa kun astuin ”uusien lajien” maailmaan niin oli ilo huomata saman asenteen olevan myös siellä. On ollut hienoa seurata Miesten korisliiga joukkueen, Helsinki Seagullsin päävalmentajan Mikko Larkaksen sekä salibandy joukkue SSV:n A-junioireiden päävalmentaja Marko Vaittisen valmentajuutta. Kaikki nämä kuukaudet ovat vahvistaneet, että lajirajojen rikkominen ja toisilta oppiminen on todella kannattavaa ja yhteistyössä on varmasti tulevaisuudessa kasvava voimavara.

Koko tämän astinen matka on jo todistanut, meillä on äärettömän hienoja toimijoita ja valmentajia urheilun parissa, tulokset heidän tekemisessään näkyvät muutaman kauden päästä, mutta urheilijalähtöinen ja pitkäjänteinen tekeminen näkyy varmasti ennemmin ja myöhemmin, kun kiire pelaajan kustannuksella unohdetaan kuten he ovat tehneet.

Kausi on vielä kesken ja matka jatkuu, liity mukaan ja seuraa tarinat loppuun.

Kissa Leijona

Nöyryys ja halu kasvaa lähtee jokaisesta itsestä.